Päivä oli elokuun 13.8.2018 eli olin tuolloin kaverin kanssa lenkillä, kun noin 100m kävelyn jälkeen alkoi hirveät kivut eikä toinen jalka toiminut kunnolla. Ongelma oli heti alussa jo enemmänkin tuolla vasemmassa jalassa kuin selässä.
Puolisen vuotta meni fyysisen olotilan kanssa taistellessa ja loppu aikoina en pystynyt kävellä tuota aiemmin mainittua 100m enempää. Selästä siis lopulta leikattiin välilevyn tyrä ja kivut jäivät sinne sairaalaan, mikä oli aivan mieletöntä sen kaiken hermokivun jälkeen!
Kuitenkin koko ajan on mieleen hiipinyt ajatus ihmisestä kokonaisuutena, se miten meillä pelaa henkinen ja fyysinen terveys yksi yhteen koko ajan. Itsellänikin on ollut tässä muutamien vuosien aikana monenlaisia haasteita eli henkistä voimaa on koeteltu monessa kohtaa. Mietinkin, että miten paljon vaikutusta juuri sillä henkisellä kuormalla on siihen, että fyysinen puolikin alkaa kuormittua? Varsinkin jos purkua ei tapahdu kunnolla missään vaiheessa.
Aiheesta löytyykin paljon tietoa ja esimerkiksi reumaliiton sivuilla mainitaa stressin yhteys selkävaivoihin. Stressi kuvaillaan sivuilla ylihälytystilaksi, joka on ihmiselle luonnollinen reaktio mahdottomaksi koettuun tilanteeseen. Niin, ihmismielellä on melkoiset voimavarat kuitenkin käsitellä haastavia tilanteita, mutta miten paljon meillä jää alitajuntaan asioita odottamaan niitä seesteisempiä hetkiä? Aiemmin jo mainitsinkin purkamisen eli jos henkinen kuorma kasvaa liian suureksi niin fyysinen puoli alkaa kantaa sitä ylimenevä osuutta.
Siinä pitääkin sitten olla jo melko hyvässä kunnossa.
Hyvinvoinnista me kaikki saamme valtavasti tietoa joka päivä -uni, ravinto, liikunta, lepo. Neljä osa-aluetta, joiden tasapaino ylläpitää niin fyysistä kuin henkistä terveyttä.
Itse ainakin huomasin, että henkinen stressi johti fyysiseen kipuun ja sitten taas toisinpäin. Fyysinen kipu toi henkisen vsymyksen. Ehkä tärkeintä on huomioida perusasioita arkisessa elämässä, ei suorittamalla vaan kuulostelemalla miltä kulloinkin kehossa tuntuu ja mitä mieli meille juttelee.
Sielu ruumista kuljettaa,joten pidetän niistä molemmista hyvää huolta meille jokaiselle parhaiten sopivalla tavalla. Ja pidetään huolta myös toisistamme. Kyllä minä olen huomannut, että jos on kovin vähän antanut itsestään muille niin rintakehän alueella sekin tuntuu.
Yhtä tärkeää on osata myös ottaa vastaan.
Tykkää itsestsi tänään ja näytä myös jollekin toiselle miten hienoa on, kun hän on olemassa.
Kommentit
Lähetä kommentti