Ajatukset lähtivät tänään liikenteeseen siitä, kun kuuntelin ajaessa Hanna Ekolan "Villihevosia".
Siinä vaikutuksen teki lause: Älä enkeliltäsi sisintä sielua surmaa. En ollut aikaisemmin tätä lausetta niin noteerannut, mutta nyt jokin iski tajuntaan ja lujaa.
Aloin miettimään sitä herkkyyttä, jota meissä jokaisessa on enemmän tai vähemmän ja jolla myöskin on suuri vaikutus omaan minäkuvaamme. Mietin, että jokaisessa meissä on se oma enkelimme, jota meidän tulisi vaalia, mutta usein siin käy niin, että ikään kuin surmaamme sen sisimmän. Rakennamme itseemme suojakerroksia, vaikka sitä perimmäistä minää ei voi piilottaa loputtomiin.
Olen itse joskus 80-luvulla saanut lastenläkäriltä maininnan herkkyydestäni ja muistankin sen olleen hyvin voimakas piirre minussa, joka sitten näkyi tavalla jos toisella. Vuosien myötä sitä ehkä pyrin kontrolloimaankin hyvin paljon, mutta tietäähän sen ettei silloin voi toimia omasta potentiaalistaan käsin millään tavoin, jos jättää hyväksymättä jotain itsestään.
Omalla kohdallani puhunkin mieluiten tuosta aistiherkkyydestä ennemmin kuin erityisherkkyydestä eli se näkyy ääniin, valoihin, nopeatempoisuuteen, materiaaleihin ja lämpötiloihin liittyvänä. Lisäksi imen kuin sieni ympärillä olevien tunnetiloja. Vasta kuitenkin nyt aikuisissä alan olla sinut asian kanssa ja näen sen enemmänkin oppaana kuin haitallisena asiana.
Herkkyyttä on meissä jokaisessa ja siksi en koskaan ole osannut ajatella sitä omana ihmisryhmänään. Se näkyy meissä vaan niin eri tavoilla ja toinen näkökulma asiaan on myös se, että kykymme tunnistaa sitä toisissamme on toisinaan aika heikko. Voi miten monta kertaa oma tunteiden hallinta on karannut käsistä, kun ympristön ja itsen tunneskaalat ovat sekoittuneet toisiina, erillisistä on tullutkin yhtä. Siitä syntyy usein kaaosta ja harmia ellei sitten onnistuneesti ole kanavoitukin sitä eteenpäin vieväksi yhteiseksi voimaksi.
Annankin oivallisen vinkin havaita herkkyyttä ympärillä: tule hetkeksi ulos itsestäsi ja katso lähelläsi näkyvien ihmisten eleitä, ilmeitä, kuuntele äänensävyjä. Katso kasvojen ja kehon piirteitä. Siinä se on, ihan jokaisessa. Herkkyys on osaltaan tunteiden hallintaa ja siinä me olemme erilaisia.
Palatakseni tuohon tekstin alkuun, yritetään olla kuitenkin niin ettemme surmaa sitä oman enkelimme sisintä. Annetaan sen hehkua ja tehdä meistä sen mitä olemme. Sieltä ammennamme oman tarkoituksemme tässä maailmassa.
Siinä vaikutuksen teki lause: Älä enkeliltäsi sisintä sielua surmaa. En ollut aikaisemmin tätä lausetta niin noteerannut, mutta nyt jokin iski tajuntaan ja lujaa.
Aloin miettimään sitä herkkyyttä, jota meissä jokaisessa on enemmän tai vähemmän ja jolla myöskin on suuri vaikutus omaan minäkuvaamme. Mietin, että jokaisessa meissä on se oma enkelimme, jota meidän tulisi vaalia, mutta usein siin käy niin, että ikään kuin surmaamme sen sisimmän. Rakennamme itseemme suojakerroksia, vaikka sitä perimmäistä minää ei voi piilottaa loputtomiin.
Olen itse joskus 80-luvulla saanut lastenläkäriltä maininnan herkkyydestäni ja muistankin sen olleen hyvin voimakas piirre minussa, joka sitten näkyi tavalla jos toisella. Vuosien myötä sitä ehkä pyrin kontrolloimaankin hyvin paljon, mutta tietäähän sen ettei silloin voi toimia omasta potentiaalistaan käsin millään tavoin, jos jättää hyväksymättä jotain itsestään.
Omalla kohdallani puhunkin mieluiten tuosta aistiherkkyydestä ennemmin kuin erityisherkkyydestä eli se näkyy ääniin, valoihin, nopeatempoisuuteen, materiaaleihin ja lämpötiloihin liittyvänä. Lisäksi imen kuin sieni ympärillä olevien tunnetiloja. Vasta kuitenkin nyt aikuisissä alan olla sinut asian kanssa ja näen sen enemmänkin oppaana kuin haitallisena asiana.
Herkkyyttä on meissä jokaisessa ja siksi en koskaan ole osannut ajatella sitä omana ihmisryhmänään. Se näkyy meissä vaan niin eri tavoilla ja toinen näkökulma asiaan on myös se, että kykymme tunnistaa sitä toisissamme on toisinaan aika heikko. Voi miten monta kertaa oma tunteiden hallinta on karannut käsistä, kun ympristön ja itsen tunneskaalat ovat sekoittuneet toisiina, erillisistä on tullutkin yhtä. Siitä syntyy usein kaaosta ja harmia ellei sitten onnistuneesti ole kanavoitukin sitä eteenpäin vieväksi yhteiseksi voimaksi.
Annankin oivallisen vinkin havaita herkkyyttä ympärillä: tule hetkeksi ulos itsestäsi ja katso lähelläsi näkyvien ihmisten eleitä, ilmeitä, kuuntele äänensävyjä. Katso kasvojen ja kehon piirteitä. Siinä se on, ihan jokaisessa. Herkkyys on osaltaan tunteiden hallintaa ja siinä me olemme erilaisia.
Palatakseni tuohon tekstin alkuun, yritetään olla kuitenkin niin ettemme surmaa sitä oman enkelimme sisintä. Annetaan sen hehkua ja tehdä meistä sen mitä olemme. Sieltä ammennamme oman tarkoituksemme tässä maailmassa.
Kommentit
Lähetä kommentti