Oletko koskaan miettinyt millainen olet vuorovaikutustilanteissa? Palautteen antajana, työtoverina, ystävänä, hyvänpäivän tuttuna tai perheenjäsenenä? Etenetkö positiivisuuden kautta vaiko puolustuskannalta, hyökkäyksestä tai jostain muusta käsin? Tätä on oman kokemukseni mukaan aika vaikea itsessään havaita, koska monta kertaa oma ajtuksemme voi olla ristiriidassa sen suhteen miten se ilmenee ulospäin. Niin kauan kuin emme ymmärrä ja sisäistä sitä, että olemme täällä toinen toistemme jatkeena, toisistamme rakentuneena yhtenä kokonaisuutena, tulemme aika usein toimimaan vain omista oletuksistamme käsin. Olen aina nauttinut asioiden pohtimisesta pintaa syvemmältä ja siinä pinnalla uiminen on ollut lähinnä kömpelöä... Kerrankin asia jossa vajoaminen on mielenkiintoinen matka eikä suinkaan eloonjäämistaistelu. Itsestäni olen huomannut, etten aina vuorovaikutustilanteissa saa ehkä asiaani sillä tavoin esitettyä kuin haluaisin -toisin sanoen sielu ja ruumis tuntuvat olevan kuin eripar
Arkifilosofiaa ja toisinajattelua pikkukaupungin vuokrarivarissa