Oletko koskaan miettinyt millainen olet vuorovaikutustilanteissa? Palautteen antajana, työtoverina, ystävänä, hyvänpäivän tuttuna tai perheenjäsenenä?
Etenetkö positiivisuuden kautta vaiko puolustuskannalta, hyökkäyksestä tai jostain muusta käsin?
Tätä on oman kokemukseni mukaan aika vaikea itsessään havaita, koska monta kertaa oma ajtuksemme voi olla ristiriidassa sen suhteen miten se ilmenee ulospäin.
Niin kauan kuin emme ymmärrä ja sisäistä sitä, että olemme täällä toinen toistemme jatkeena, toisistamme rakentuneena yhtenä kokonaisuutena, tulemme aika usein toimimaan vain omista oletuksistamme käsin.
Olen aina nauttinut asioiden pohtimisesta pintaa syvemmältä ja siinä pinnalla uiminen on ollut lähinnä kömpelöä... Kerrankin asia jossa vajoaminen on mielenkiintoinen matka eikä suinkaan eloonjäämistaistelu. Itsestäni olen huomannut, etten aina vuorovaikutustilanteissa saa ehkä asiaani sillä tavoin esitettyä kuin haluaisin -toisin sanoen sielu ja ruumis tuntuvat olevan kuin eriparia.
Yritän silti kehittyä ja oppia, koska onnistumisessa on aina se mahdollisuus, että pystyn auttamaan toista ihmistä tai saamaan aikaan jotakin oikeasti hyödyllistä.
Herkkäaistisena ihmisenä tosin vieläkin usein huomaan sotkeutuvani jalkoihini, tunteisiini, taustakankaaseen ja vaikka mihin, kun kohtaan tilanteen, jossa olen omalta osaltani ehkä hieman liian naivina ja hyväuskoisena. Hieno piirrehän se toisaalta on tässä iässä, nuorentaa kummasti :)
Ja hienoa on nähdä näitä aitoja piirteitä muissakin, luoda onnistumisen tunnetta puolin ja toisin.
Vuorovaikutuksen tavoite kai yleensä on kuitenkin siinä tilanteessa päätyä johonkin. Se on tiedon jakamista, vaikuttamista, läsnäoloa, palvelua -joka tapauksessa jotakin, jossa ollaan yhdessä.
Oli ihminen sitten introvertti tai ekstrovertti tai jotain siltä väliltä. Tosin introverttina tiedän, että meidän kohdalla näissä usein on haasteita ellei ympäristö jollain tavoin tue tilannetta.
Vuorovaikutukssesta pääsisi sujuvasti viestintään, mutta taidan jäädä nyt pohtimaan vielä kirjoittamaani tässä lähes pimeässä keittiössä teemuki vierelläni, jonka juuri siihen sain -vuorovaikutus oli tosin hieman katkolla, koska en tiedä miten hyvin ajatusteni keskeltä kuulin tai miten vastasin, kun minua puhuteltiin......
Etenetkö positiivisuuden kautta vaiko puolustuskannalta, hyökkäyksestä tai jostain muusta käsin?
Tätä on oman kokemukseni mukaan aika vaikea itsessään havaita, koska monta kertaa oma ajtuksemme voi olla ristiriidassa sen suhteen miten se ilmenee ulospäin.
Niin kauan kuin emme ymmärrä ja sisäistä sitä, että olemme täällä toinen toistemme jatkeena, toisistamme rakentuneena yhtenä kokonaisuutena, tulemme aika usein toimimaan vain omista oletuksistamme käsin.
Olen aina nauttinut asioiden pohtimisesta pintaa syvemmältä ja siinä pinnalla uiminen on ollut lähinnä kömpelöä... Kerrankin asia jossa vajoaminen on mielenkiintoinen matka eikä suinkaan eloonjäämistaistelu. Itsestäni olen huomannut, etten aina vuorovaikutustilanteissa saa ehkä asiaani sillä tavoin esitettyä kuin haluaisin -toisin sanoen sielu ja ruumis tuntuvat olevan kuin eriparia.
Yritän silti kehittyä ja oppia, koska onnistumisessa on aina se mahdollisuus, että pystyn auttamaan toista ihmistä tai saamaan aikaan jotakin oikeasti hyödyllistä.
Herkkäaistisena ihmisenä tosin vieläkin usein huomaan sotkeutuvani jalkoihini, tunteisiini, taustakankaaseen ja vaikka mihin, kun kohtaan tilanteen, jossa olen omalta osaltani ehkä hieman liian naivina ja hyväuskoisena. Hieno piirrehän se toisaalta on tässä iässä, nuorentaa kummasti :)
Ja hienoa on nähdä näitä aitoja piirteitä muissakin, luoda onnistumisen tunnetta puolin ja toisin.
Vuorovaikutuksen tavoite kai yleensä on kuitenkin siinä tilanteessa päätyä johonkin. Se on tiedon jakamista, vaikuttamista, läsnäoloa, palvelua -joka tapauksessa jotakin, jossa ollaan yhdessä.
Oli ihminen sitten introvertti tai ekstrovertti tai jotain siltä väliltä. Tosin introverttina tiedän, että meidän kohdalla näissä usein on haasteita ellei ympäristö jollain tavoin tue tilannetta.
Vuorovaikutukssesta pääsisi sujuvasti viestintään, mutta taidan jäädä nyt pohtimaan vielä kirjoittamaani tässä lähes pimeässä keittiössä teemuki vierelläni, jonka juuri siihen sain -vuorovaikutus oli tosin hieman katkolla, koska en tiedä miten hyvin ajatusteni keskeltä kuulin tai miten vastasin, kun minua puhuteltiin......
Kommentit
Lähetä kommentti