Siirry pääsisältöön

Astrologia

 




Astrologia on kiinnostanut minua lähes aina. Jo noin liki 30 vuotta ja olen astrologian ikuinen itseopiskelija onnistumisen ja erehtymisen kautta, kuten niin monella muunkin elämän osa-alueella. Teen tähän nyt nopean ja lyhyen analyysin itsestäni avaamatta huoneiden kärkiä.

 Jos haluat myös itsellesi lyhytanalyysin niin teen mielelläni, mutta hieman tarkemman.

Oman karttani peruspilarit ovat 

Aurinko Härässä

Kuu Kauriissa

Venus Kaksosissa

Mars Leijonassa 

Merkurius Oinaassa 

Lisäksi IC - MC akseli on Jousimies - Kaksonen ja Asc -DC Neitsyt -Kalat.

Näistä lähtökohdista itsetuntemukseen sukeltaminen on ollut aika mielenkiintoinen matka. Tuota Oinaan tulta voisi verbaliikassa toisinaan olla vähän vähemmän ja toisaalta Kaksosen haihattelua on hieman liikaakin. Maanmerkkien vaikutus pitäisi näkyä kyllä voimakkaasti aikaansaamisessa ja edelläkävijän roolissa, vaan universumi kaikessa viisaudessaan on antanut Chironin Härässä, jok apitää jarrua pohjassa vähän kaikessa..

Ceres Kauriissa on myös tunnistettava eli vastuunottokykyä ja auktoriteettiaseman saavuttamista, mutta toisaalta karmalliset lunastamiset kulkee mukana.

Pallas Jousimiehessä antaa kyvyn visiointiin ja tulevaisuudenkuvien hahmottamiseen, minkä kyllä myös löydän itsestäni, mutta ihanteeton olen joiltakin osin. Ihanteet liittyvät elämässäni ehkä eniten käsitteisiin ja niiden ymmärtämiseen kuin auktoriteettiseen maailmaan.

Juno Vesimiehessä on tuttu piirre minussa, vapauden ja yksilöllisyyden arvostus.

Vesta Jousimiehessä on korostunut näin aikuisiällä ja idealistiset sekä sosiaaliset kannanotot ovat nostaneet minussa päätään. Myös yhteiskuntakritiikki ja omanlainen maailmankatsomus on näkyvää.

Kuun yläsolmu Vaa`assa on tuonut elämänmyötä tapetille diplomaattisemman ajattelun oppimista ja liekö liittyä myös taiteellisen luomisen lisääntyminen neljänkymmenen ikävuoden ylitettyäni.

Jupiter Ravussa selittää kyllä miksi stressi tuo tullessaan kärsimättömyyden ja toisaalta myös sen kuoren ympärilleen vetämisen. Sellainen joko tai -ajattelu.

Saturnus seikkailee Leijonassa ja on varmasti ollut osallisena siinä, että esimerkiksi taiteellinen ilmaisu on pysynyt kuin kynttilä vakan alla. Sitä on kuin malttamaton hevonen lähtöviivalla, mutta ne laukkaradan ovet ei vain aukea. Kuitenkin se luovuuden valloilleen päästäminen on avain myös täyteen elämään eri tasoilla.

Uranus Skorpionissa onkin yllätys, yllätys sotilaallinen yhdistelmä eli kyllä toisinaan tuo voimakas tahto ja vallankumouksellisuus aiheuttaa vähän harmia. Tai harmia siinä mielessä, että keinot tavoitteeseen pääsemiseksi on ajoittain aika kovat ja toivotun lopputuloksen olisi voinut saavuttaa pehmeämminkin.

Neptunus Jousimiehessä on varmaan tuonut vaihtoehtoisten elämäntapojen tutkimista ja kirjoja elämääni, kuten Jed McKennan "Henkinen valaistuminen -hitonmoinen juttu"

Pluto Vaa´assa on varmasti eniten minua. Pystyn ottamaan kiinni mistä tahansa asiasta, joka on leviämässä käsiin. Olen melko tarkkanäköinen ja teen jatkuvasti analyysejä ympäristöstä, ihmisistä, asioista. Se, että osaan ratkaista ongelmia on kyllä sitten näkynyt elämässä niin, että niitä on sitten eteeni kannettu. Kiitos siitä. Pyrin yksinkertaistamaan asiat, koska silloin ne alkavat yleensä sujua. Onnea etsin ensisijaisesti kai muualta kuin ihmissuhteista ja en oikeastaan anna missään tilanteessa pelon hallita. Pystyisin varmaan purkamaan pommin :)





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiltteys

Hyväksyminen

Tämä teksti sai alkunsa tämän päivän fiiliksistä, kun tuntui jollakin tapaa siltä, että on epäonnistunut. Epäonnistumisen tunnehan taas nostaa herkästi häpeän tunteen. Pysähdyin sitten miettimään, mistä tässä on kyse? Mikä saa näin negatiivisen energian virtaamaan. Kyseinen hetki yhdistyi nopeasti ulkopuoliseen tahoon eli en tietyssä asiassa ollut riittävä jonkun muun silmissä ja koska olen luonteeltani herkkä kyllä ruoskimaan itse itseäni, on tie epäonnistumisen tunteelle täysin avoin. Olen kuitenkin sen verran matkan varrella muotoutunut omanlaisekseni oman elämänfilosofiani kanssa, että en anna itselleni tai kenellekään muulle tehtäväksi kasata tuota tunnetta hartioilleni vaan pyrin siitä aika nopeasti eroon. Jos asia on taistelemisen arvoinen, teen töitä korjatakseni tilanteen, mutta joskus vaan on niin ettei jotain asiaa lähtökohtaisestikaan tunne omakseen. Sellaiset koen tutkimusmatkaksi itsessäni ja ehkä jollekin toiselle myös, mutta niihin ei ole tarkoitus jäädä kiinnikkeit...