Siirry pääsisältöön

Astrologia

 




Astrologia on kiinnostanut minua lähes aina. Jo noin liki 30 vuotta ja olen astrologian ikuinen itseopiskelija onnistumisen ja erehtymisen kautta, kuten niin monella muunkin elämän osa-alueella. Teen tähän nyt nopean ja lyhyen analyysin itsestäni avaamatta huoneiden kärkiä.

 Jos haluat myös itsellesi lyhytanalyysin niin teen mielelläni, mutta hieman tarkemman.

Oman karttani peruspilarit ovat 

Aurinko Härässä

Kuu Kauriissa

Venus Kaksosissa

Mars Leijonassa 

Merkurius Oinaassa 

Lisäksi IC - MC akseli on Jousimies - Kaksonen ja Asc -DC Neitsyt -Kalat.

Näistä lähtökohdista itsetuntemukseen sukeltaminen on ollut aika mielenkiintoinen matka. Tuota Oinaan tulta voisi verbaliikassa toisinaan olla vähän vähemmän ja toisaalta Kaksosen haihattelua on hieman liikaakin. Maanmerkkien vaikutus pitäisi näkyä kyllä voimakkaasti aikaansaamisessa ja edelläkävijän roolissa, vaan universumi kaikessa viisaudessaan on antanut Chironin Härässä, jok apitää jarrua pohjassa vähän kaikessa..

Ceres Kauriissa on myös tunnistettava eli vastuunottokykyä ja auktoriteettiaseman saavuttamista, mutta toisaalta karmalliset lunastamiset kulkee mukana.

Pallas Jousimiehessä antaa kyvyn visiointiin ja tulevaisuudenkuvien hahmottamiseen, minkä kyllä myös löydän itsestäni, mutta ihanteeton olen joiltakin osin. Ihanteet liittyvät elämässäni ehkä eniten käsitteisiin ja niiden ymmärtämiseen kuin auktoriteettiseen maailmaan.

Juno Vesimiehessä on tuttu piirre minussa, vapauden ja yksilöllisyyden arvostus.

Vesta Jousimiehessä on korostunut näin aikuisiällä ja idealistiset sekä sosiaaliset kannanotot ovat nostaneet minussa päätään. Myös yhteiskuntakritiikki ja omanlainen maailmankatsomus on näkyvää.

Kuun yläsolmu Vaa`assa on tuonut elämänmyötä tapetille diplomaattisemman ajattelun oppimista ja liekö liittyä myös taiteellisen luomisen lisääntyminen neljänkymmenen ikävuoden ylitettyäni.

Jupiter Ravussa selittää kyllä miksi stressi tuo tullessaan kärsimättömyyden ja toisaalta myös sen kuoren ympärilleen vetämisen. Sellainen joko tai -ajattelu.

Saturnus seikkailee Leijonassa ja on varmasti ollut osallisena siinä, että esimerkiksi taiteellinen ilmaisu on pysynyt kuin kynttilä vakan alla. Sitä on kuin malttamaton hevonen lähtöviivalla, mutta ne laukkaradan ovet ei vain aukea. Kuitenkin se luovuuden valloilleen päästäminen on avain myös täyteen elämään eri tasoilla.

Uranus Skorpionissa onkin yllätys, yllätys sotilaallinen yhdistelmä eli kyllä toisinaan tuo voimakas tahto ja vallankumouksellisuus aiheuttaa vähän harmia. Tai harmia siinä mielessä, että keinot tavoitteeseen pääsemiseksi on ajoittain aika kovat ja toivotun lopputuloksen olisi voinut saavuttaa pehmeämminkin.

Neptunus Jousimiehessä on varmaan tuonut vaihtoehtoisten elämäntapojen tutkimista ja kirjoja elämääni, kuten Jed McKennan "Henkinen valaistuminen -hitonmoinen juttu"

Pluto Vaa´assa on varmasti eniten minua. Pystyn ottamaan kiinni mistä tahansa asiasta, joka on leviämässä käsiin. Olen melko tarkkanäköinen ja teen jatkuvasti analyysejä ympäristöstä, ihmisistä, asioista. Se, että osaan ratkaista ongelmia on kyllä sitten näkynyt elämässä niin, että niitä on sitten eteeni kannettu. Kiitos siitä. Pyrin yksinkertaistamaan asiat, koska silloin ne alkavat yleensä sujua. Onnea etsin ensisijaisesti kai muualta kuin ihmissuhteista ja en oikeastaan anna missään tilanteessa pelon hallita. Pystyisin varmaan purkamaan pommin :)





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

PMS vai PMDD?

Toivon, että lukitsisit minut pimeään, ikkunattomaan huoneeseen. Huoneeseen, jonne äänet eivät kuulu. Kolme päivää, sen minä pyydän. Siellä saisin huutaa ja raivota, puristaa käsillä päätäni, kun ajatukset paisuvat liian suuriksi ollakseen hallinnassa. Älä avaa ovea, vaikka kuulisit mitä, sillä minä suojelen sinua. Säästän sinut pahuudelta, joka tunkee itseään suustani ulos niin, että ajoittain luulen siihen tukehtuvani. Sen sijaan lukitse ovet, jotten juoksisi ohi ajavan junan alle, jotten ajaisi autoa ulos tieltä, jotten saisi käsiini mitään millä vahingoittaa itseäni. Anna minun silti kuulla aika ajoin hengityksesi oven takana, istutaan selät vastakkain ovi välissämme. Sillä minä rakastan sinua. Näinä hetkinä voin vain raapia seinät verille, näyttää peilistä itselleni sen pahuuden, jota kannamme sisällämme, mutta jonka päivien kirkkaudessa pidämme piilossa. Itse saatana, joka hartiavoimin punnertaa itseään syvyyksistä näkyväksi. Anna minun olla lukkojen takana kolme päivää ja yötä. ...

Esimiehen vaikutus työilmapiiriin

"Uutena työntekijänä huomasin pian olevani kovan, henkisen paineen alla, joka heikensi kykyäni omaksua uutta tietoa tai kokea iloa uudesta työpaikasta. Stressireaktiot heikensivät rutiiniluontoisesta työstä suoriutumista, kasvatti vakavien virheiden riskiä ja alkoivat hyvin nopeasti näkyä ammatillisen kehittymisen esteenä". Jota kuinkin näin voisi kuvitella keskustelun aloituksen tilanteessa, jossa henkilö on lähtenyt hakemaan apua kokemaansa työpaikkakiusaamisen. Surullisinta onkin se, miten heikosti työpaikoilla tunnistetaan käyttäytyminen, joka ei ole hyväksyttävää työtoveria tai alaista kohtaan. Kyse on yksinkertaisista, perustason käyttäytymissäännöistä, jotka meidän tulisi hallita kyetäksemme toimimaan toistemme kanssa yhteistyössä. Puhun tässä lähinnä esimiestyöstä, mutta samat asiat koskevat ketä tahansa muiden kanssa työskentelevää. Esimiestasolta koettu työpaikka kiusaaminen on äärimmäisen vakavaa, ja voi päästä liian pitkälle ellei asiaan puutu välittömästi. Ihmise...

Kiire, jotta olisi enemmän aikaa

Listalla näyttää olevan aika monta aihetta, joista olisin halunnut tänään kirjoittaa ja aioinkin jo monta kertaa tämän pienen kirjoitustauon jälkeen, mutta en oikein päässyt ajatuksissani ensimmäisiä lauseita pidemmälle. Aina oli niin kiire. Siitä se ajatus aiheeseen sitten lähti. Aiemmin olenkin jo kirjoittanut aistiherkkyydestäni ja piirteistä, jotka viittaavat suoraa introverttiuteen. Näihin kun yhdistetään työ tai muut välttämättömät ja usein kuormittavatkin toimet arjessa, tarvitsee väistämättäkin ajoittain hieman enemmän palautumisaikaa. Olen aika usein lähimmiltä ystäviltäni kuullut, että pitäisi hidastaa, olla hajottamatta itseään joka suuntaan, varoa polttamasta itseään loppuun ja mielestäni nämä ovat aivan viisaita neuvoja. Kuitenkin, kun mietin itseäni, ei minua kuormita niinkään tekeminen kuin se, mitä, miten ja kenelle teen. Tämä on omalla kohdallani se pointti. Näinä vuosina, kun olen ollut lähes jatkuvassa liikkeessä ja sillä energian käytöllä olisi kaiken ...