Tämä teksti sai alkunsa tämän päivän fiiliksistä, kun tuntui jollakin tapaa siltä, että on epäonnistunut. Epäonnistumisen tunnehan taas nostaa herkästi häpeän tunteen. Pysähdyin sitten miettimään, mistä tässä on kyse? Mikä saa näin negatiivisen energian virtaamaan. Kyseinen hetki yhdistyi nopeasti ulkopuoliseen tahoon eli en tietyssä asiassa ollut riittävä jonkun muun silmissä ja koska olen luonteeltani herkkä kyllä ruoskimaan itse itseäni, on tie epäonnistumisen tunteelle täysin avoin. Olen kuitenkin sen verran matkan varrella muotoutunut omanlaisekseni oman elämänfilosofiani kanssa, että en anna itselleni tai kenellekään muulle tehtäväksi kasata tuota tunnetta hartioilleni vaan pyrin siitä aika nopeasti eroon. Jos asia on taistelemisen arvoinen, teen töitä korjatakseni tilanteen, mutta joskus vaan on niin ettei jotain asiaa lähtökohtaisestikaan tunne omakseen. Sellaiset koen tutkimusmatkaksi itsessäni ja ehkä jollekin toiselle myös, mutta niihin ei ole tarkoitus jäädä kiinnikkeit...
Kommentit
Lähetä kommentti