Siirry pääsisältöön

Laskiaispullia





En ole mikään hirveän tehokas kodin hengetär vaan enemmänkin sellainen pirskahtelevasti käytännöllinen.
Leivoin tällä viikolla ensimmäisen kerran arviolta noin 15 vuoteen laskiaispullia. Huh, voitte olla varmoja, että se oli minulle saavutus! Ja vielä onnistuneesti.
Edellinen kerta päättyi siihen, että pullat päätyivät kovina möykkyinä roskikseen.

Joskus elämässä käy niin, että yritämme, epäonnistumme ja tilanne on ollut jotenkin niin kuormittava ettei siihen enää palata. Hikoilu saa riittää. Pelot, muistot, tieto -kaikki ne yhdessä työntävät mukavuusalueemme ulkopuolella olleen asian jyrkänteen reunalle ja pieni viaton jalan liike pyöräyttää koko asian tuntemattomaan ja sitten vain pyyhkäistään karannut hiuskiehkura kasvoilta sivuun

Matka jatkuu.

Uteliaisuus kuitenkin voittaa jossain kohtaa, reppu pakataan ja alkaa seikkailu kohti kadonneita laskiaispullia. Niitähän on kaikesta huolimatta työstetty oikein urakalla jossain aivojen salaisimmissa sopukoissa ja vihdoin koittaa se oivalluksen sekä totuuden hyväksymisen hetki, että löysä sen taikinan olla pitää.
No, joissakin tapauksissa se sisäistäminen nyt vaan saattoi viedä tuon 15 vuotta.

Siinä kun oli vain niin kaikenlaista.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jotain uutta

Jokin aika sitten lähdin opiskelemaan uutta jatkumona aikaisemmalle tekemiselleni. Liiketoiminnan ammatitutkinnon markkinointiviestinnän osa-aluetta ja stailausta. Halusin lisää sellaista tietotaitoa missä innostun, voitan itseni ja näen oman kädenjälkeni. Asuntojen siivous on ollut minulle yksi tällainen visuaalisuuden osa-alue, jonka ympärille olen opiskellut lisää ja  tuotteistanut palveluani. Ikään kuin palannut juurilleni, koska alana se on omanlaisensa taiteenmuoto. Liian u sein olen tyytynyt pysymään turvallisella mukavuusalueella sen sijaan, että toisin aktiivisesti osaamiani asioita esille. Mieluiten olen katsellut kun muut porskuttavat eteenpäin. Yleisesti kuitenkin tärkeintä on yrittäminen, tekeminen, uskaltaminen. Ei tarvitse olla siellä missä joku toinen on lukemattomien toistojen jälkeen. Riittää, että lähtee jostain liikkeelle. Riittää, että on voimakkaasti elossa. Mutta aloitukseen palatakseni tässä ennen ja jälkeen kuvia liiketilan yläkerran huoneesta, jonka pääti
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hyväksyminen

Tämä teksti sai alkunsa tämän päivän fiiliksistä, kun tuntui jollakin tapaa siltä, että on epäonnistunut. Epäonnistumisen tunnehan taas nostaa herkästi häpeän tunteen. Pysähdyin sitten miettimään, mistä tässä on kyse? Mikä saa näin negatiivisen energian virtaamaan. Kyseinen hetki yhdistyi nopeasti ulkopuoliseen tahoon eli en tietyssä asiassa ollut riittävä jonkun muun silmissä ja koska olen luonteeltani herkkä kyllä ruoskimaan itse itseäni, on tie epäonnistumisen tunteelle täysin avoin. Olen kuitenkin sen verran matkan varrella muotoutunut omanlaisekseni oman elämänfilosofiani kanssa, että en anna itselleni tai kenellekään muulle tehtäväksi kasata tuota tunnetta hartioilleni vaan pyrin siitä aika nopeasti eroon. Jos asia on taistelemisen arvoinen, teen töitä korjatakseni tilanteen, mutta joskus vaan on niin ettei jotain asiaa lähtökohtaisestikaan tunne omakseen. Sellaiset koen tutkimusmatkaksi itsessäni ja ehkä jollekin toiselle myös, mutta niihin ei ole tarkoitus jäädä kiinnikkeit
3 kommenttia
Lue lisää

PMS vai PMDD?

Toivon, että lukitsisit minut pimeään, ikkunattomaan huoneeseen. Huoneeseen, jonne äänet eivät kuulu. Kolme päivää, sen minä pyydän. Siellä saisin huutaa ja raivota, puristaa käsillä päätäni, kun ajatukset paisuvat liian suuriksi ollakseen hallinnassa. Älä avaa ovea, vaikka kuulisit mitä, sillä minä suojelen sinua. Säästän sinut pahuudelta, joka tunkee itseään suustani ulos niin, että ajoittain luulen siihen tukehtuvani. Sen sijaan lukitse ovet, jotten juoksisi ohi ajavan junan alle, jotten ajaisi autoa ulos tieltä, jotten saisi käsiini mitään millä vahingoittaa itseäni. Anna minun silti kuulla aika ajoin hengityksesi oven takana, istutaan selät vastakkain ovi välissämme. Sillä minä rakastan sinua. Näinä hetkinä voin vain raapia seinät verille, näyttää peilistä itselleni sen pahuuden, jota kannamme sisällämme, mutta jonka päivien kirkkaudessa pidämme piilossa. Itse saatana, joka hartiavoimin punnertaa itseään syvyyksistä näkyväksi. Anna minun olla lukkojen takana kolme päivää ja yötä.
Lähetä kommentti
Lue lisää