Kiire, jotta olisi enemmän aikaa

Listalla näyttää olevan aika monta aihetta, joista olisin halunnut tänään kirjoittaa ja aioinkin jo monta kertaa tämän pienen kirjoitustauon jälkeen, mutta en oikein päässyt ajatuksissani ensimmäisiä lauseita pidemmälle.
Aina oli niin kiire.
Siitä se ajatus aiheeseen sitten lähti.

Aiemmin olenkin jo kirjoittanut aistiherkkyydestäni ja piirteistä, jotka viittaavat suoraa introverttiuteen. Näihin kun yhdistetään työ tai muut välttämättömät ja usein kuormittavatkin toimet arjessa, tarvitsee väistämättäkin ajoittain hieman enemmän palautumisaikaa.
Olen aika usein lähimmiltä ystäviltäni kuullut, että pitäisi hidastaa, olla hajottamatta itseään joka suuntaan, varoa polttamasta itseään loppuun ja mielestäni nämä ovat aivan viisaita neuvoja.
Kuitenkin, kun mietin itseäni, ei minua kuormita niinkään tekeminen kuin se, mitä, miten ja kenelle teen. Tämä on omalla kohdallani se pointti.

Näinä vuosina, kun olen ollut lähes jatkuvassa liikkeessä ja sillä energian käytöllä olisi kaiken mukaan rakennettu jo vaikkapa yksi suurkaupunki -ainakin valaistu- en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi mitään mielestäni merkittävää. Olen ehkä saanut jonkun toisen kärryä vedettyä tietyn matkaa eteenpäin, kunnes turhautuneena olen laskenut aisat maahan ja juossut peninkulmia noutaakseni ne omat, maahan lasketut kärryni. Aloittanut niiden kanssa uudestaan ja uudestaan matkan alusta.

Se on kuluttavaa ja siitä tulee kiire.
Juostaan siksakkia etsimässä oikeaa paikkaa missä milloinkin tulisi olla. Tai missä joku muu haluaa meidän olevan. No, tietysti se on yksi näkökulma. Lisäksihän siihen liittyy puutteita suunnitelmallisuudessa, ajanhallinnassa, sisäisen äänen kuuntelemisessa ja kyllä, myös pelon hallinnassa.
Kaikkeen näihin voi kuitenkin itse vaikuttaa ja antaa piutpaut ympäristön paineille. Ympäristö (ihmiset) luo yleensä silloin paineita, kun myös se on joutumassa tilanteeseen, jossa joutuu kohtaamaan oman sisimpänsä ja muutostarpeen. Tällöin kiireestä ja odotuksista irti rimpuileva näyttäytyy jonkinlaisena uhkana, joka täytyy palautta ruotuun.

Täytyy osata erottaa itselleen tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Se ei ole itsekästä, vaan myös suoraa yhteydessä siihen, mitä voit olla muille ihmisille.

Kiire, jotta olisi enemmän aikaa. Tässä hetkessä ei voi kuitenkaan elää eilisessä tai tulevassa, koska silloin syö auttamatta sitä, mitä yrittää itselleen luoda. Aikaa elää itsensä näköistä elämää. Aikaa ymmärtää elämää. Aikaa luoda jotain uutta tai ylläpitää olemassaolevaa.
Minulle ei ole yksikään ylinopeussakko vielä tuonut mitään hyödyllistä siihen hetkeen tai asiasta toiseen suoriutuminen kehittänyt ihmisenä viisaammaksi.

Tavoitteeni ei ole hidastaa elämää ja ryhtyä kävelemään rantahiekalla housunlahkeet käärittyinä päivästä toiseen, vaan tehdä elämästäni itseni näköinen ja kokoinen. Omilla ehdoillani. Omilla heikkouksillani ja vahvuuksillani. Elää niin, että minulla on aikaa ajatella, kuunnella ja jättää se pieni jälkeni tänne sitten kun maallista elämääni ei enää ole.

Maantiekiitäjänä ei paljon muuta jää kuin pölypilviä taivaanrantaan.