Siellä saisin huutaa ja raivota, puristaa käsillä päätäni, kun ajatukset paisuvat liian suuriksi ollakseen hallinnassa.
Älä avaa ovea, vaikka kuulisit mitä, sillä minä suojelen sinua. Säästän sinut pahuudelta, joka tunkee itseään suustani ulos niin, että ajoittain luulen siihen tukehtuvani. Sen sijaan lukitse ovet, jotten juoksisi ohi ajavan junan alle, jotten ajaisi autoa ulos tieltä, jotten saisi käsiini mitään millä vahingoittaa itseäni.
Anna minun silti kuulla aika ajoin hengityksesi oven takana, istutaan selät vastakkain ovi välissämme. Sillä minä rakastan sinua.
Näinä hetkinä voin vain raapia seinät verille, näyttää peilistä itselleni sen pahuuden, jota kannamme sisällämme, mutta jonka päivien kirkkaudessa pidämme piilossa. Itse saatana, joka hartiavoimin punnertaa itseään syvyyksistä näkyväksi.
Anna minun olla lukkojen takana kolme päivää ja yötä.
Älä avaa ovea, älä päästä sinne päivänvaloa. Niin minä sinua suojelen. En minä kuole. Joka kerta luulen kuolevani ja toivonkin niin, mutta minä olen vahva. Elämänhalu minussa taistelee, vaikka näinä hetkinä se on kehän nurkassa heikoimmillaan. Sinä olet nähnyt ja kuullut tämän kaiken. Anna se minulle anteeksi ja usko, että minä yritän parhaani. Jokaisen kerran jälkeen olen taas vahvempi rinnallasi.
Nämä päivät ovat niitä, jolloin suorat katseet herättävät minussa raatelunhimoisen suden. Töksähtelevät sanat leimauttavat sisälläni vihan liekit ja pakokauhu ajaa minut kyyneliin, joiden syntylähde on syvääkin syvemmällä. Huudan sieluni luolasta saakka, hieron kasvoihini kuumaa tuhkaa, valutan vereni loppuun.
Itken, itken ja itken.
Hurja kuvaus, eikö vain? Kuinka moni nainen saa vääriä diagnooseja hormonitoiminnasta johtuen?
Usein oireiden sanotaan olevan pahimmillaan ennen kuukautisten alkua, mutta toisilla, kuten allekirjoittaneella, tämä ajanjakso voi osua yhtä hyvin päiviin, jolloin kuukautiset loppuvat.
Oman kokemukseni pohjalta ammattilaisista ei tunnu löytyvän niitä, jotka oikeasti tämän oirekuvan ymmärtäisivät. Se, mikä leimahtaa hetkessä, palaa muutaman päivän vain sammuakseen hetkeksi, on oikeasti vakavasti otettava oireyhtymä. Pahimmillaan se voi olla vahingoksi itselle ja muille ja saattaa selittää monia irtisanoutumisia, impulsiivisen käyttäytymisen, riskialttiin toiminnan. Ja samalla se on kantajalleen hirmuinen sisäinen tuska.
Positiivisena puolena löytyy usein se, että tuon kaiken jälkeen alkaa voimakkaasti luova hetki ja ajatukset ovat taas kirkkaat, järki juoksee terävästi ja pystyy sulkea koko maailman suojelukseensa. Hinta vain voi olla liian kova ja savuavia raunioita aivan turhaan takana.
Mikä sitten auttaisi? Itse olen huomannut saavani apua magnesiumista ja raudasta sekä proteiinipitoisesta ruokavaliosta. Hiilihydraatit ovat kuin bensaa liekkeihin ja harmi, että näinä aikoina juuri siihen iskee himo. Lisäksi itse huomasin, että runsaasti tankattu, tuorepuristettu appelsiinimehu ennen kuukautisia ei välttämättä ole hyvä juttu eli C-vitamiinin sijaan painottuisin B-vitamiinien suuntaan ja huomioiden, että saat tasapuolisesti kaikkia B-vitamiineja. Tällä hetkellä itselläni on kokeilussa myös luujauhe, mutta ainakaan toistaiseksi en osaa sanoa sen vaikutuksista mitään.
Itse olen miettinyt myös kohdunpoistoa, koska ikää on jo 40+ ja olen monelta kuullut positiivisia kommentteja ratkaisusta. Katsotaan, ehkä etenen asian kanssa. Ainakin aion ammattilaisilta selvittää voisiko siitä olla apua.
Ja mikäli mahdollista, kun tiedostaa vaikeimmat päivät, olisi syytä rauhoittaa ne mahdollisuuksien mukaan tai ainakin olla vaatimatta itseltään kovin sosiaalista käyttäytymistä ja mieluiten ikään kuin meditoiden, itseään kuunnellen viedä nämä päivät läpi. Jos lähelläsi on hyvähermoinen puoliso, on aivan huippua jos hän ymmärtää kuinka suuresti kaikesta huolimatta noina päivinä häntä tarvitset.
Parhaiten tämän oireyhtymän kanssa pärjää, kun oppii kuuntelemaan itseään. Tunnistaa, milloin ns. luoti liikahtaa ja oppii reagoimaan ajoissa sekä tekemään tarvittavia toimenpiteitä. Itselläni auttaa, kun arki on lähes kuin suoraa sydänviivaa. Parisuhde tässä yleensä koetuksella on ja usein purkaukset suuntautuvatkin vastakkaiseen sukupuoleen. Varmasti tämä oman rakkaan toinen puoli onkin shokeeraavaa kokea, varsinkin jos ja kun kyse on astetta voimakkaammasta oireyhtymän muodosta, jota tässä halusin tuoda esille.
Mielenkiintoista onkin se, että mitään tutkimuksia en siitä ole löytänyt onko hekilöillä, joilla on muutenkin herkempi hermosto, juurikin nämä PMDD oireet yleisempiä? Maalaisjärjellä ajatellen erityisen herkät ihmiset todennäköisesti reagoivat hormonivaihteluihin voimakkaammin ja tässä asiassa ammatti-ihmisten olisi syytä kuunnella aiheen kokemusasiantuntijoita tosissaan ennekuin diagnooseiksi lyödään epävakaa persoonallisuus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, vakava masennus tai muita mielenterveyden häiriöitä.
Naisen hormonitoiminta on melko monisävyistä ja aivan kuten kilpirauhasen vajaatoiminta myös PMS / PMDD oireyhtymä voi jäädä huomaamatta ja sen sijaan hoidetaan vain "jotain". Yleensä mielenterveyden häiriötä.
Sen sijaan, että antaa tämän hallita elämää on syytä nauttia hyvistä ajanjaksoista, koska silloin olet paras versio itsestäsi ja syvissä vesissä uimisen jälkeen on ihanaa nousta rannalle auringon paisteeseen kuivattelemaan ja hymyillä koko maailmalle. Asian kanssa on mahdollista oppia elämään ja apua on saatavilla monenlaista, kunhan vaadit, että oireesi otetaan vakavasti. Onhan kyse Sinun ja myöskin läheistesi hyvinvoinnista.
Rakasta itseäsi jokaisena päivänä!
Kommentit
Lähetä kommentti