Siirry pääsisältöön

Esimiehen vaikutus työilmapiiriin

"Uutena työntekijänä huomasin pian olevani kovan, henkisen paineen alla, joka heikensi kykyäni omaksua uutta tietoa tai kokea iloa uudesta työpaikasta. Stressireaktiot heikensivät rutiiniluontoisesta työstä suoriutumista, kasvatti vakavien virheiden riskiä ja alkoivat hyvin nopeasti näkyä ammatillisen kehittymisen esteenä".

Jota kuinkin näin voisi kuvitella keskustelun aloituksen tilanteessa, jossa henkilö on lähtenyt hakemaan apua kokemaansa työpaikkakiusaamisen. Surullisinta onkin se, miten heikosti työpaikoilla tunnistetaan käyttäytyminen, joka ei ole hyväksyttävää työtoveria tai alaista kohtaan. Kyse on yksinkertaisista, perustason käyttäytymissäännöistä, jotka meidän tulisi hallita kyetäksemme toimimaan toistemme kanssa yhteistyössä.

Puhun tässä lähinnä esimiestyöstä, mutta samat asiat koskevat ketä tahansa muiden kanssa työskentelevää. Esimiestasolta koettu työpaikka kiusaaminen on äärimmäisen vakavaa, ja voi päästä liian pitkälle ellei asiaan puutu välittömästi. Ihmisellä on luontainen taipumus luottamukseen ja kyky sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Tästä syystä kiusaamisen merkit voidaan ohittaa, koska sitä ei halua uskoa todeksi tai alkukantaisille, selviytymiselle ominaisille tunteille haetaan vastausta itsetutkiskelusta. Tällä ajattelulla ollaan lopulta syvällä uupmuksen tilassa, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen, vaikka työpaikan tulisi olla turvallinen paikka aikuiselle siinä missä koulu lapselle. 

Kyse on konkreettisista tilanteista ja asioista, joissa esimies asettaa alaisen kilpailutilanteeseen, haastaa henkilön asemaa työyhteisössä tai suhtautuu kielteisesti alaisen persoonaan ja olemukseen. Tällaista johtamista ei voi eikä saa kunnioittaa millään tasolla.

Ensimmäisiä merkkejä henkilöstä, jolla ei ole potentiaalia ihmisten johtamiseen

- tervehtimättä jättäminen
- yleinen epäystävällisyys
- keskustelun mitätöinti puheenaihetta vaihtamalla tai puhumalla sivuun toiselle henkilölle
- tapa puhua kuiskimalla selän takana
- vähättelevä tai tiuskiva puhetyyli
- keskittymiskyvyttömyys työntekijän tarpeiden äärellä, kuten perehdytys
- toistuva silmiin katsomatta jättäminen
- jatkuvat työn keskeytykset vähemmän tärkeillä asioilla, mutta vaatien niihin reagointia
- työntekijän kykyjen ja vahvuuksien mitätöinti
- työntekijän kehitysideat jätetään huomiotta, luodaan itse "parempia"
- työntekijöiden asettaminen arvojärjestykseen a sen mukainen kohtelu "hajota ja hallitse"

Listaa voidaan jatkaa hyvin pitkälle eikä yksittäinen kohta vielä tee ongelmaa, mutta kaikki tai useampi yhdessä on jo iso ongelma. Yksittäisenä ilmestyessään vain henkilön oman keskeneräisyyden inhimillinen piirre.

Kiusaamista tai kisaavaa toimintaa ei pidä pyrkiä sietämään eikä hyväksymään, vaan siihen on reagoitava heti. Mitä laajempi työelämän ja yleensä elämän kokemus on, sitä nopeammin nämä merkit huomaa. Liian usein työntekijät sitten äänestävät jaloillaan, joka sekin on tapa hyväksyä asia ja siirtää se jonkun toisen harteille, vaikka tärkeintä olisi asettaa rajat ja lopettaa työyhteisölle pitkällä aikavälillä hyvinkin haitallinen toiminta.

Työntekijän tai työtoverin kohtelussa toimii samat periaatteet kuin asiakaspalvelussa ja työpaikalla edustetaan aina organisaation nimeä. Siellä ei olla edustamassa yksin itseään, vaikkakin tässä kohtaa huonosti käyttäytyvä esimies unohtaa oman henkilökohtaisen mainehaitan toimimalla epäpätevänä henkilöstön johtajana. Kilpailuasetelma, oman aseman korostaminen, alaisen onnistumisten vähättely, ja epäluottamuksen ilmapiirin luominen on epäonnistunutta esimiestyötä.

Onnistunut esimiestyö vaatii opiskelua, kasvua ihmisenä ja kykyä arvioida itseään johtajana sekä avoimuutta ja kritiikin vastaanottokykyä. Kritiikkiä tulee kyetä tarkastelemaan menemättä alhaisiin mielentiloihin. Esimiehen tulee laittaa alaistensa menestys, kehittyminen ja ammattitaito ykkösprioriteetiksi, jonka myötä rakentuu koko organisaation maine, menestys ja houkuttelevuus.

Myrkyllinen, kilpaileva ja vain omasta asemastaan kiinnostunut esimies saattaa kantaa henkilökohtaista, käsittelemätöntä taakkaa, joka voi olla kevyt kantaa asioiden johtajana, mutta ihmisten johtajana se on tuhoavaa. Esimiestyö on kykyä kohdata ihmiset ja se ominaisuus joko on tai ei ole, mutta se on tunnistettava itsessään, jolloin siitä ei koidu ongelma työpaikalla vaan sitä kykenee hallitsemasn itsessään.

Ihmisten kanssa työskentely vaatii rohkeutta, ennen kaikkea rohkeutta tuntea itsensä. Se vaatii taitoa kohdata maailma itsensä ulkopuolelta käsin, koska minä ei voi koskaan muodostaa lähtökohtaa yhteisölle.








  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

PMS vai PMDD?

Toivon, että lukitsisit minut pimeään, ikkunattomaan huoneeseen. Huoneeseen, jonne äänet eivät kuulu. Kolme päivää, sen minä pyydän. Siellä saisin huutaa ja raivota, puristaa käsillä päätäni, kun ajatukset paisuvat liian suuriksi ollakseen hallinnassa. Älä avaa ovea, vaikka kuulisit mitä, sillä minä suojelen sinua. Säästän sinut pahuudelta, joka tunkee itseään suustani ulos niin, että ajoittain luulen siihen tukehtuvani. Sen sijaan lukitse ovet, jotten juoksisi ohi ajavan junan alle, jotten ajaisi autoa ulos tieltä, jotten saisi käsiini mitään millä vahingoittaa itseäni. Anna minun silti kuulla aika ajoin hengityksesi oven takana, istutaan selät vastakkain ovi välissämme. Sillä minä rakastan sinua. Näinä hetkinä voin vain raapia seinät verille, näyttää peilistä itselleni sen pahuuden, jota kannamme sisällämme, mutta jonka päivien kirkkaudessa pidämme piilossa. Itse saatana, joka hartiavoimin punnertaa itseään syvyyksistä näkyväksi. Anna minun olla lukkojen takana kolme päivää ja yötä. ...

Kiire, jotta olisi enemmän aikaa

Listalla näyttää olevan aika monta aihetta, joista olisin halunnut tänään kirjoittaa ja aioinkin jo monta kertaa tämän pienen kirjoitustauon jälkeen, mutta en oikein päässyt ajatuksissani ensimmäisiä lauseita pidemmälle. Aina oli niin kiire. Siitä se ajatus aiheeseen sitten lähti. Aiemmin olenkin jo kirjoittanut aistiherkkyydestäni ja piirteistä, jotka viittaavat suoraa introverttiuteen. Näihin kun yhdistetään työ tai muut välttämättömät ja usein kuormittavatkin toimet arjessa, tarvitsee väistämättäkin ajoittain hieman enemmän palautumisaikaa. Olen aika usein lähimmiltä ystäviltäni kuullut, että pitäisi hidastaa, olla hajottamatta itseään joka suuntaan, varoa polttamasta itseään loppuun ja mielestäni nämä ovat aivan viisaita neuvoja. Kuitenkin, kun mietin itseäni, ei minua kuormita niinkään tekeminen kuin se, mitä, miten ja kenelle teen. Tämä on omalla kohdallani se pointti. Näinä vuosina, kun olen ollut lähes jatkuvassa liikkeessä ja sillä energian käytöllä olisi kaiken ...