Tunnetko sinä riittävän hyvin työtoverisi tai läheisesi? Sosiaaliselle kanssakäymiselle asetetaan tietynlaiset raamit, joissa meidän oletetaan kaikkien toimivan ja näin kuuluukin olla, jotta yhteiskunnassa säilyisi järjestys. Tämä johtaa usein kuitenkin lukkiutuneeseen ajatteluun, jolloin usein käy niin ettemme tunnista toisen ihmisen persoonaa riittävän hyvin. Näemme ehkä kongnitiivisessa toiminnassa omasta toiminnastamme poikkeavia seikkoja, temperamenttieroja tai muuta niin sanotusti erilaista oletuksiin verrattuna.
Oletko koskaan ajatellut, että työtoverisi tai muu läheisesi on enemmän asiakeskeinen kuin ihmissuhdekeskeinen? Tarvitseeko hän hiljaista prosessointia vai välitöntä keskustelua uusien asioiden tai ongelmanratkaisun edessä?
Jos satut olemaan rauhaton ja levoton luonne, älä odota persoonaltaan erilaisen toimivan ja reagoivan samoin tai jos olet intensiivinen keskittyjä, sama juttu. Näiden erojen ymmärtäminen helpottaa kanssakäymistä sen sijaan, että asiakeskeinen yrittäisi muuttua ihmissuhdekeskeiseksi ja toisinpäin. Se vain aiheuttaa kömpelyyttä ja väärinymmärryksiä sekä virhetulkintoja toisen ihmisen eleistä ja käytöksestä.
Tunnistan itsessäni tämän, jos koetan olla luonteelleni epätyypillisellä tavalla sosiaalinen, metsään menee. Asiakeskeisyys on itselleni paljon luontevampaa ja ns. syvään päätyyn meneminen.
Jokseenkin näkisin asiaan liittyvänä Juhani Mattilan kirjan "Herkkyys ja sosiaaliset pelot", vaikkakaan tekstini ei aihetta suoraa käsittele. Kirja auttaa ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta, erilaisia tapoja toimia ja reagoida. Erityisesti työpaikoilla tulisi olla riittävää osaamista ja ymmärrystä yksilöjohtamisen ja ryhmäjohtamisen osalta.
Toisen ihmisen erillisyyden, erilaisuuden utelias hyväksyminen vaatii hyvää itsetuntemusta ja rohkeutta astua epämukavuusalueelle, valmiutta vastaanottaa itselleen uutta ja myös antaa itsestään hyödyllistä materiaalia toisen käyttöön.
Hyödyllistä materiaalia ei ole mikään sellainen, joka syventää olemassaolevaa traumaa. Tästä syystä jokaisen meistä tulisi tutkia itseään ja ymmärtää, että jos minä koen ja tunnen tietyllä tavoin, on tämä sama ominaisuus muissakin ihmisissä. Sitä kaiketi kutsutaan empatiaksi, joka voi olla erittäin rakentava työkalu aina siellä, missä ihmiset toisiaan kohtaavat.
Kommentit
Lähetä kommentti