Olet jo sankari

Luulisin, etten ole yksin tämän ajatuksen kanssa.

Elämän perusasiat ovat kuitenkin melko yksinkertaisia ja kaikki merkityksellinen tapahtuu meidän jokapäiväisessä elämässä. Voin kirjoittaa tätä vain itsestäni käsin ja yhdistää siihen olettamuksiani sekä kuulemiani ja näkemiäni tarinoita.

Meidän jokaisen perustarpeita on kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tuleminen eikä näitä voi paatuneinkaan kriitikko poissulkea. Ne ovat tarpeita, joiden kautta olemme olemassa. Tässä kohtaa onkin iso merkitys sillä, millä tavoin me mahdollistamme näiden perustarpeiden täyttymisen toisille. Millä tavoin annamme näiden toteutua kanssaihmisten arjessa. Nyt ei siis puhuta erityisistä tilaisuuksista tai tapahtumista vaan aivan yksinkertaisesti arjesta.

Olen itse aina silloin tällöin huomannut häkellyttäviä ristiriitoja siinä mitkä ovat mielipiteemme ja näkemyksemme ja mitä taas on toimintamme. Ihan juu, omassa itsessäni kuin myös muissa ammattista, koulutuksesta tai siviilisäädystä riippumatta -näillä ei oikeasti ole edes painoarvoa siinä millä mahdollistamme muille heidän tarpeidensa toteutumisen ja samalla myös omamme.

Millä tavoin annamme tilaa ja tukea kaikille kohtaamillemme ihmisille olla itsestään se paras versio tai tullakseen sellaiseksi? Aika heikolta toisinaan näyttää, kun vähän seurailee mitä ympärillä tapahtuu tai miten itse toimii. Ne positiiviset tilanteet sitten jäävätkin pitkäksi aikaa verkkokalvoille tai korvamadoksi, liittyi siihen itse sitten suoraa tai sivustaseuraajan roolissa.

Itselläni sydäntä lähellä ovat nuoret, jotka ottavat niitä ensiaskelia aikuistumisen kynnykseltä eteenpäin.Toiset päättäväisemmin ja toiset taas vähän varovaisemmin. Heille tekisi mieli sanoa joka käänteessä, että hei kaveri, olet jo sankari.Tästä eteenpäin vaan hieman hiotaan sitä, opitaan ja ennenkaikkea tuetaan muitakin kasvamaan parhaaksi versioksi itsestään.

Lähdemme niin erilaisista taustoista jokainen tekemään oman osamme tässä maailmassa. Ei siinä voi tehdä vertailuja, ei käskyjä, joita on jo muutenkin meille kymmenen annettu ja ne riittäköön.

Olet jo sankari. Se niin sinun kuin minun on muistettava joka aamu herätessämme. Ainakin minä olen räpiköinyt niin monenlaisten vaikeuksien kanssa tässä elämässä, että useita kertoja olen ollut menettämässä toivon kokonaan. Kuten hyvä ystäväni kerran sanoi, ei hän tiedä ketään, joka ruoskisi itseään niin kuin minä sen teen. Meni vuosia ennen kuin ymmärsin lauseen sisällön. Vuosia, ennen kuin lähdin opettelemaan itseni rakastamista ja yhä kompuroin siinä. Yhä tulee hetkiä, että nujerrun jonkun sanoista, katseesta, käytöksestä, mutta tänään ymmärrän sen miten muutos on ainut läsnäoleva voima ja se voima lähtee itsestä. Uhriutuminen ei ole vastaus, ainoastaan oman sankaruutensa tunnistaminen ja käyttöönotto.

Muista siis, että olet jo sankari ja sinulla on valta auttaa myös muita olemaan sankareita omassa elämässään. Jokainen kohtaamasi ihminen ansaitsee ystävällisen eleen sinulta tänään. Se voi olla hänelle juuri sillä hetkellä, vaikka vain välillisesti, ratkaiseva ja merkityksellinen tekijä.