Siirry pääsisältöön

Sinä olet valmis

Itsensä etsimisen tiellä kohtaamme loputtomasti neuvonantajia, suunnannäyttäjiä kuin markkinakadulla torimyyjiä. Luet tätä tekstiä ja ehkä tämäkin vaikuttaa siltä. Ehkä se onkin yksi muiden joukossa.
Vaikka miten monisäikeisesti ajattelisin asioita, väistämätöntä on se miten jokainen kuitenkin lähtee etenemään omista lähtökohdistaan. Omaan totuuteensa luottaen. Se onkin aivan oikein, mutta jossakin kohtaa tulee eteen se tosiasia, että emme voi suositella C-vitamiinia ihmiselle, josta emme tiedä onko hänellä oikeasti juuri siitä vaje.

Itselleni tämän blogin kirjoittaminen on ajatustyötä ja kasvua itseni kanssa. Opin itsestäni lisää jokaisesta kirjoittamastani sanasta ja toivon mukaan saan kiinni päämäärästä, joka jossakin kohtaa peittyi edessä olevaan sakean sumuun.
Jos siitä huolimatta myös sinulla kasvaa toivo ja usko tai jos saan sinut hymyilemään olen onnistunut jollakin tavoin saamaan sinun elämäsi valtamerilaivan kääntymään oikeaan suuntaan. Tai ehkä säilyttämään jo edessä siintävän oikean reitin.

Tärkeintä on muistaa, että sinussa on jo kaikki kohdallaan. Oli elämäsi sitten millaista tahansa. Perimmäinen totuus sinusta on olemassa tässä ja nyt koko ajan. Olen aina uskonut voimakkaasti siihen, että monien silmin toivottomaltakin näyttävässä elämässä on aina mahdollisuus. Uskon siihen. Usko sinäkin.

Itse en todellakaan aina ole osannut käyttäytyä tai toimia sillä tavoin kuin millaisin ajatuksin tätä elämää katselen. Olen ollut kärsimätön, kiivas, joustamaton, impulssiivinen. Kaikkea sellaista mikä ei edesauta tai toteuta sitä mitä haluan olla, mitä tunnen olevani ja mikä tuo minulle mielenrauhan. Tässä kohtaa tiedän aina sen miten keskeneräinen olenkaan ja toisaalta miten kovassa kasvuvaiheessa tiedän olevani. Kengät puristaa.

Minussa ja sinussa on kuitenkin kaikki kohdallaan. Ei sillä ole mitään merkitystä oletko menestynyt, lukenut, oppinut ja saavutuksista toiseen tiesi raivannut. Tärkeintä on elää onnistumisen hetkiä, tuntea onnistumisen tunteita ja ne voi saavuttaa hyvinkin yksinkertaisesti jokapäiväisessä arjessa.

Olen itse ollut niin täydellisyyden tavoittelija, että olen monista asioista luopunut, koska epäonnistumisen pelko on ollut niin suuri. Olen itkenyt itseäni tyhjäksi luullen kuolevani siihen tuskaan. Turhautumisen tuskaan. Jumittunutta, käyttämätöntä energiaa valuttamassa elämää viemäriin. Mutta...nämä ajatukset ovat usein juuri niitä hetkiä, jolloin prosessi käynnistyy. Niitä hetkiä, jolloin on polttoainetta toteuttaa se, mikä sisällä kuohuaa.

Turhautumisen hetki voi olla käännekohta.


Kaikki on kuitenkin sinussa.

Sinussa on kaikki jo kohdallaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

PMS vai PMDD?

Toivon, että lukitsisit minut pimeään, ikkunattomaan huoneeseen. Huoneeseen, jonne äänet eivät kuulu. Kolme päivää, sen minä pyydän. Siellä saisin huutaa ja raivota, puristaa käsillä päätäni, kun ajatukset paisuvat liian suuriksi ollakseen hallinnassa. Älä avaa ovea, vaikka kuulisit mitä, sillä minä suojelen sinua. Säästän sinut pahuudelta, joka tunkee itseään suustani ulos niin, että ajoittain luulen siihen tukehtuvani. Sen sijaan lukitse ovet, jotten juoksisi ohi ajavan junan alle, jotten ajaisi autoa ulos tieltä, jotten saisi käsiini mitään millä vahingoittaa itseäni. Anna minun silti kuulla aika ajoin hengityksesi oven takana, istutaan selät vastakkain ovi välissämme. Sillä minä rakastan sinua. Näinä hetkinä voin vain raapia seinät verille, näyttää peilistä itselleni sen pahuuden, jota kannamme sisällämme, mutta jonka päivien kirkkaudessa pidämme piilossa. Itse saatana, joka hartiavoimin punnertaa itseään syvyyksistä näkyväksi. Anna minun olla lukkojen takana kolme päivää ja yötä.

Jotain uutta

Jokin aika sitten lähdin opiskelemaan uutta jatkumona aikaisemmalle tekemiselleni. Liiketoiminnan ammatitutkinnon markkinointiviestinnän osa-aluetta ja stailausta. Halusin lisää sellaista tietotaitoa missä innostun, voitan itseni ja näen oman kädenjälkeni. Asuntojen siivous on ollut minulle yksi tällainen visuaalisuuden osa-alue, jonka ympärille olen opiskellut lisää ja  tuotteistanut palveluani. Ikään kuin palannut juurilleni, koska alana se on omanlaisensa taiteenmuoto. Liian u sein olen tyytynyt pysymään turvallisella mukavuusalueella sen sijaan, että toisin aktiivisesti osaamiani asioita esille. Mieluiten olen katsellut kun muut porskuttavat eteenpäin. Yleisesti kuitenkin tärkeintä on yrittäminen, tekeminen, uskaltaminen. Ei tarvitse olla siellä missä joku toinen on lukemattomien toistojen jälkeen. Riittää, että lähtee jostain liikkeelle. Riittää, että on voimakkaasti elossa. Mutta aloitukseen palatakseni tässä ennen ja jälkeen kuvia liiketilan yläkerran huoneesta, jonka pääti

Hyväksyminen

Tämä teksti sai alkunsa tämän päivän fiiliksistä, kun tuntui jollakin tapaa siltä, että on epäonnistunut. Epäonnistumisen tunnehan taas nostaa herkästi häpeän tunteen. Pysähdyin sitten miettimään, mistä tässä on kyse? Mikä saa näin negatiivisen energian virtaamaan. Kyseinen hetki yhdistyi nopeasti ulkopuoliseen tahoon eli en tietyssä asiassa ollut riittävä jonkun muun silmissä ja koska olen luonteeltani herkkä kyllä ruoskimaan itse itseäni, on tie epäonnistumisen tunteelle täysin avoin. Olen kuitenkin sen verran matkan varrella muotoutunut omanlaisekseni oman elämänfilosofiani kanssa, että en anna itselleni tai kenellekään muulle tehtäväksi kasata tuota tunnetta hartioilleni vaan pyrin siitä aika nopeasti eroon. Jos asia on taistelemisen arvoinen, teen töitä korjatakseni tilanteen, mutta joskus vaan on niin ettei jotain asiaa lähtökohtaisestikaan tunne omakseen. Sellaiset koen tutkimusmatkaksi itsessäni ja ehkä jollekin toiselle myös, mutta niihin ei ole tarkoitus jäädä kiinnikkeit