Olemassaolon kauneus

"Toimi niin, että sinut kohdattuaan ihmisellä on parempi olla kuin oli sitä ennen". Tämähän on toki jo vanha viisaus, mutta siihen kiteytyy oikeastaan kaikki mikä on oleellista ja tärkeää.

Miksi sitten usein koemme tulleemme loukatuksi, väärinymmärretyksi tai huomaamme liian myöhään itse loukanneemme toista? Näen asian niin, että liian usein lähtökohtaisesti ajattelemme omaa hyötyämme -haluamme huomiota itsellemme tai vastavuoroisesti puolustamme jo valmiiksi itseämme, omaa mielipidettämme.

Energiaamme kuluu valtavan paljon jokapäiväisten asioiden hoitamiseen ja miettimiseen, omien asioidemme pyörittelyyn, kun voisimme käyttää totuttua suuremman osan tästä energiasta muiden hyväksi aivan pienillä asioilla ja teoilla. Hymy. Ystävällinen sana. Pysähtyminen ja keskittyminen toisen ihmisen äärelle ilman ennakko-odotuksia.
Voimme myös nauraa itsellemme.

Olen viime aikoina pyrkinyt kehittymään positiivisen palautteen antajana -mikä vaatii joissakin tilanteissa yllättävän paljon rohkeutta. Kohteliaisuus kaupan kassalla, tunnustusta ystävälle tämän hyvistä ominaisuuksista, positiivista palautetta tuntemattomille, joiden kirja, blogi, video tms.on tehnyt vaikutuksen. Olen kiittänyt, halannut, kuunnellut. Halunnut tehdä tämän kaiken kerrankin niin, että olen oikeasti tilanteessa läsnä.
Mielettömän hyvä fiilis!
Ja samalla kun tätä tekee, aina vain uusia tilaisuuksia pulpahtaa eteen.

Tässä hetkessä on mahdollisuus päättää mihin voimavarojaan käyttää. 

Parisuhteessa, vanhempana, lapsena kaikissa näissä kipuilemme omia haavojamme ja käyttäydymme ehkä liiankin usein ensisijaisesti omien halujen mukaisesti, vaikka läheiset suhteet ovat ne, joista oma pieni maailman parantaminen voi alkaa.
Toisen ihmisen asemaan asettumista. Tasapainottelua myös siinä, että tarvitsemme sen turvapaikan, jossa voimme olla niin kauneimmillamme kuin kauheimmillamme. Kokonaisena. Siitä on lopulta kyse.
Jokaisen olemassaolo täällä on kuitenkin yksilöllisyydessään kiehtova, uniikki tarina. Kipuineen ja ongelmineenkin ainoa laatuaan ja sitä meidän tulee kunnioittaa.

Hyvä esimerkki asian kuvailuun voisi olla jättimäinen kuution, jonka ympärille asetellaan ihmisiä katsomaan sitä eri kulmista -toisinaan on hyvä vaihtaa paikkoja ja nähdä asiat toisen silmin.

Tiedän, on melko naivia ajatella, että onnistumme aina vuorovaikutustilanteissa. Se ei ole mahdollista eikä tarvitsekaan olla. Pääasia on se, mikä tila meille jää päälle ja millä tavoin hoidamme pieleen menneet jutut omalta osaltamme. Mitä opimme ja mihin suuntaan haluamme kehittyä. Mitä enemmän lähtee muutoksen tielle, sitä enemmän tulee myös vastustusta. Se kuuluu oleellisena osana kasvua ja on mielenkiintoinen matka huomata asioita itsessään, niitä puolia, jotka muuttuvat ajatustemme myötä aina juuri siinä hetkessä missä olemme.