Pitkästä aikaa täällä. Todella pitkästä aikaa..
Sattunut ja tapahtunut on kaikenlaista. Selkäni leikattiin toistamiseen ja koska olen aina uskonut sairauksien tapahtuvan ensin mielen tasolla, uskon niin nytkin.
Viime leikkauksen jälkeen en tehnyt suunnittelemiani muutoksia vaan elämä jatkui samassa oravanpyörässä. Omille unelmille ei löytynyt sijaa. Sama turhautuminen ja levottomuus palasi pikkuhiljaa takaisin enkä todella ollut päässytkään piruistani eroon.
Tämänkertaisesta leikkauksesta jäi hermovaurio jalkaan, ymmärtääkseni pohjehermohalvaus ja asia on vielä kesken sen osalta, mutta toisaalta oravanpyörä pysähtyi ja huomenna on aika sitten myös uravalmentajalle. Tätä odotan innolla!
Näin rikki ei ihmisen pitäisi silti mennä, että muutoksia alkaa tapahtua. Puntarissa onkin nyt niin ihmissuhteet, työ, asuinpaikka. Ihan kaikki. Ja eniten minä.
Millä tavoin saan itsestäni parhaat piirteeni esille? Millä tavoin parhaiten olen olemassa muille ihmisille? Olen kuullut ettei maantieteellinen "pako" ratkaise mitään, mutta olen valtavan paljon eri mieltä. Itseäni on alkanut yhtä valtavalla vimmalla vetää puoleensa ajatus asumisesta pääkaupunkiseudulla. Uuden sivun kääntäminen isolla kädenliikkeellä. Alusta en voi aloittaa, mutta kaikin tavoin uusissa energioissa ja avoimin mielin.
Kyllä me tarvitsemme ympäristön, joka tukee haaveitamme ja mahdollistaa toivomamme muutoksen eikä yritä pitää meitä muotissa, joka on sille tutumpi. Muutos ei tapahdu, jos ympäristö ei kykene nähdä sitä meissä ja se jos jokin tekee muutenkin haasteellisesta taitekohdasta vielä haastavampaa.
Täällä pohjanmaalla, kun ei kovin vakaita juuria minulla ole, on enemmän kuin todennäköistä, että päätös lähtemisestä muuttuu konkreettiseksi ja todelliseksi. Toisille muutoksien ei tarvitse olla niin rajuja, mutta jos tunnet kipua, levottomuutta, turhautumista, mieti minkä muutoksen voisit tehdä? Mikä ajatus saa sinut hengittämään vapaammin ja hymyilemään yksin ollessasi? Mikä ajatus tekee sisäisestä tunnetilastasi positiivisen?
Kommentit
Lähetä kommentti