Siirry pääsisältöön

Kivun syvin olemus

 Olen viime päivinä miettinyt paljon kipua, sen merkitystä ja syntyperää.

Mielen ja sielun maailma on itselleni loputtoman kiehtova tutkimisen kohde näin maallikkona ja mikä sen parempi tutkimuskohde kuin oma itse. Siinä rinnalla, kun vielä lueskelee ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa niin alkaa hoksata miten paljon avaimia meillä on omissakin käsissä. 

En kuulu siihen koulukuntaan, joka lähtee etsimään muutosta ensin ravinnosta, koska jos mieli on jumissa ja sitä kautta kroppa ei ravinnosta saa toivottua hyötyä. Siksi lähtisin purkamaan tilannetta ensisijaisesti mielen, hengen tasolta, sieltä fyysiseen kehoomme ja sen jälkeen ravinto. Tällä tavoin olen itsekin huomannut nopeastikin muutosta esimerkiksi kivun kanssa. 

Kipu ei ole vihollinen, se on selkeä terveyspoliisi meissä, joka yrittää saada meidät tajuamaan missä mennään. Vähän kuin tinnitus, itselläni se on ollut ensimmäisiä "palohälytyksiä" selän ongelmista, samoin kuin migreeni. 

Selän ongelmien taas näen omalla kohdallani yhdistyvän mielen kipuun. Kipuun, joka syntyy, kun elää jollakin tavoin itseään vastaan. Ei edes muiden loukkaukset voi silloin aiheuttaa meissä suuria reaktioita, jos seisomme tukevasti omalla paikallamme ja puhtaissa energiakentissä. 

Kyllä minä olen ainakin ollut herkkä provosoitumaan silloin, jos oma suunta on hukassa. Eikä se ole aina ollut todellakaan muille helppoa. Niin se vain on. Mutta omassa itsessä se vastaus olisi niissäkin hetkissä ollut. 

Kipu on vähän kuin rajumpi sysäys, yritys herättää meidät. Kohdistaa huomiomme epäoleellisista asioista oikeasti henkiseen ja fyysiseen kehoomme eli siihen mitä olemme, mitä voimme olla ja mikä on olemassaolon tarkoitus. 

Tällaisia asioita minä arjessani pohdin ja yksi unelmani onkin kai olla vielä enemmän ja käytännön tasolla muita ihmisiä varten. Halu rohkaista, auttaa, tukea, neuvoa omasta kokemuspohjasta käsin. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

PMS vai PMDD?

Toivon, että lukitsisit minut pimeään, ikkunattomaan huoneeseen. Huoneeseen, jonne äänet eivät kuulu. Kolme päivää, sen minä pyydän. Siellä saisin huutaa ja raivota, puristaa käsillä päätäni, kun ajatukset paisuvat liian suuriksi ollakseen hallinnassa. Älä avaa ovea, vaikka kuulisit mitä, sillä minä suojelen sinua. Säästän sinut pahuudelta, joka tunkee itseään suustani ulos niin, että ajoittain luulen siihen tukehtuvani. Sen sijaan lukitse ovet, jotten juoksisi ohi ajavan junan alle, jotten ajaisi autoa ulos tieltä, jotten saisi käsiini mitään millä vahingoittaa itseäni. Anna minun silti kuulla aika ajoin hengityksesi oven takana, istutaan selät vastakkain ovi välissämme. Sillä minä rakastan sinua. Näinä hetkinä voin vain raapia seinät verille, näyttää peilistä itselleni sen pahuuden, jota kannamme sisällämme, mutta jonka päivien kirkkaudessa pidämme piilossa. Itse saatana, joka hartiavoimin punnertaa itseään syvyyksistä näkyväksi. Anna minun olla lukkojen takana kolme päivää ja yötä.

Astrologia

  Astrologia on kiinnostanut minua lähes aina. Jo noin liki 30 vuotta ja olen astrologian ikuinen itseopiskelija onnistumisen ja erehtymisen kautta, kuten niin monella muunkin elämän osa-alueella. Teen tähän nyt nopean ja lyhyen analyysin itsestäni avaamatta huoneiden kärkiä.   Jos haluat myös itsellesi lyhytanalyysin niin teen mielelläni, mutta hieman tarkemman. Oman karttani peruspilarit ovat  Aurinko Härässä Kuu Kauriissa Venus Kaksosissa Mars Leijonassa  Merkurius Oinaassa  Lisäksi IC - MC akseli on Jousimies - Kaksonen ja Asc -DC Neitsyt -Kalat. Näistä lähtökohdista itsetuntemukseen sukeltaminen on ollut aika mielenkiintoinen matka. Tuota Oinaan tulta voisi verbaliikassa toisinaan olla vähän vähemmän ja toisaalta Kaksosen haihattelua on hieman liikaakin. Maanmerkkien vaikutus pitäisi näkyä kyllä voimakkaasti aikaansaamisessa ja edelläkävijän roolissa, vaan universumi kaikessa viisaudessaan on antanut Chironin Härässä , jok apitää jarrua pohjassa vähän kaikessa.. Ceres Kauriissa o