Stressi ja mieliala

Olen usein aikonut kirjoittaa aiheesta, mutta aloittaessa olenkin huomannut, että sanoja on vaikea löytää kuvaamaan ajatuksiani aiheesta.
En ole aiheen asiantuntija muuten kuin omien kokemusteni kautta ja niiden ajatusten, joita olen aiheen tiimoilta työstänyt. Masennuksesta en aio puhua vaan nimenomaan stressin vaikutuksesta mielialaan. Stressihän voi syntyä työstä, opiskelusta, parisuhteesta tai muista hankalista ihmissuhteista, ajanhallinnasta, taloudellisesta tilanteesta, itsensä toteuttamisen vaikeudesta. Sitä en tiedä missä kohtaa stressi mahdollisesti voi kääntyä masennukseksi tai missä kohtaa stressi alkaa vaikuttaa mielialaan toimintaa haittaavaksi. Tämä raja kai on kuin veteen piirretty viiva.
Oma kokemukseni stressistä heijastuu lähes kaikista aiemmin mainitsemistani osa-alueista eri vaiheissa elämää ja selittyy osaltaan varmasti erityisherkän ihmisen taipumuksena kuormittua asioista. Tosin asiaa on helpottanut merkittävästi asian tiedostaminen ja vuosia kestänyt itsetutkiskelu, joka yhä jatkuu. Vasta tänään pystyn puhumaan eri tapahtumista elämässäni niiden oikealla nimellä.

Selviytymiskeinoni ovat olleet hyvin moninaiset ja niistäkin suurimpana tunnistan tänä päivänä hyväksymisen taidon. Tämän sisäistämiseen on varmasti mennyt koko ihmisikäni. Toisinaan olen tarvinnut vetäytymistä ja asioiden karsimista elämässäni. Toisinaan liikunta, itsensä repimistä ulkoilmaan ja fyysiseen rasitukseen. Joskus itkun, epätoivon ja tunteidenpurkausten hyökyaaltoja. Hyvin, hyvin erilaisia tapoja purkaa painetta itsestään ulos ja rauhoittaa elimistöä.
Mikä ikinä se sinulle onkin niin hyväksy ja anna itsellesi aikaa ja tilaa.
Pitkään jatkunut stressi muuttaa ihmistä paljon, vaikuttaa ajatteluun, toimintaan, tunteisiin. Minäkuvaan. Aivan kaikkeen. Mutta siellä tunnelin päässä on aina uudelleensyntyminen. Muutoksia se vaatii joka päiväisessä elämässä, mutta tee niitä pikkuhiljaa ja vaikka palaisitkin joissakin kohdissa taaksepäin niin se on hyvä niin.
Ehkä tarvitsit sen siinä kohdassa. Karsi myös hyvällä omallatunnolla ne ihmiset elämässäsi aiempaa pienempään rooliin, joiden lähellä oma kehittymisesi ottaa takapakkia ja pyydä maailmankaikkeudelta silläkin saralla uutta. Sinun minuutta rikkovat ihmiset ovat todennäköisesti harhailemassa omalla kehityskentällään, mutta nyt ei ole sinun aikasi antaa heille tilaa elämässäsi. Nyt on sinun aika toipua ja rakastaa itseäsi.

Tartu yksi kerrallaan stressiä aiheuttaviin asioihin ja muuta niitä pikkuhiljaa. Jos se on työ, mieti mitä oikeasti haluat tehdä. Millä tavalla olet onnellinen? Jos parisuhde, mieti mikä siinä on suurin stressin aiheuttaja. Voiko sille tehdä jotain vai pitääkö yksinkertaisesti luopua? Ajanhallinta, millä keinoilla pystyt hahmottamaan kokonaisuutta paremmin? Ja niin edelleen.
Olen itse saanut stressillä selkävaivoja, sydänvaivoja, migreeniä ja ehkä jopa kilpirauhasenvajaatoiminnan. Olen kokenut syvää uupumusta ja vaikka jopa itsetuhoisia ajatuksia on ollut, en koe sitä masennuksena vaan ainoastaan stressin aiheuttaman epätoivona.
Ja muista aina se, että ihmiset ympärilläsi harvoin tajuavat mitä käyt läpi. Suurin työ on tehtävä itsensä kanssa ja asioita on hyvä myös käsitellä ammattiauttajan kanssa.
Hyvä kysymys itselle on myös kuka minä olen? tai mitä minä haluan?
Voin sanoa, että oma tieni on ollut ajoittain hyvinkin raskas, joten uskon tietäväni edes vähän mitä kovan stressin kanssa eläminen ja sen työstäminen on. Kuitenkin kaiken sen keskellä tulisi muistaa, miten tärkeä ja merkityksellinen osa olet tätä kaikkea. Ihminen, jolla on unelmia ja haaveita.
Usko vain -asioille voi aina tehdä jotain. Aina on mahdollisuus. Hyväksy ja muista, vaikka et tänään voi tehdä asialle mitään, voit tehdä huomenna. Kunhan teet.
Stressin haltuun saaminen on haastava, mutta palkitseva tie, joka opettaa meille itsestämme paljon.

Antaa meille näköalapaikan elämälle.