Olen viime päivinä miettinyt paljon kipua, sen merkitystä ja syntyperää. Mielen ja sielun maailma on itselleni loputtoman kiehtova tutkimisen kohde näin maallikkona ja mikä sen parempi tutkimuskohde kuin oma itse. Siinä rinnalla, kun vielä lueskelee ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa niin alkaa hoksata miten paljon avaimia meillä on omissakin käsissä. En kuulu siihen koulukuntaan, joka lähtee etsimään muutosta ensin ravinnosta, koska jos mieli on jumissa ja sitä kautta kroppa ei ravinnosta saa toivottua hyötyä. Siksi lähtisin purkamaan tilannetta ensisijaisesti mielen, hengen tasolta, sieltä fyysiseen kehoomme ja sen jälkeen ravinto. Tällä tavoin olen itsekin huomannut nopeastikin muutosta esimerkiksi kivun kanssa. Kipu ei ole vihollinen, se on selkeä terveyspoliisi meissä, joka yrittää saada meidät tajuamaan missä mennään. Vähän kuin tinnitus, itselläni se on ollut ensimmäisiä "palohälytyksiä" selän ongelmista, samoin kuin migreeni. Selän ongelmien taas näen omalla kohdall
Arkifilosofiaa ja toisinajattelua pikkukaupungin vuokrarivarissa
Kommentit
Lähetä kommentti