Siirry pääsisältöön

Arvot sisälläsi

Tämän tekstin ajatustyö herätti niin suuria fyysisiä tunteita, että lenkkipolulla juoksin viimeisen pyrähdykset alas asti.
Asun siis Lapualla ja siellä minulle ehdottomasti rakkain paikka on Simpsiöllä sijaitseva Kalliomaanpolku. Siellä olen aina syntynyt uudelleen ja uudelleen, koonnut itseni levällään olevista paloista.



Tänään ideamäärä ja suunta pulpahti pintaan niin voimalla, etten tiennyt olisinko siellä luonnon helmassa itkenyt vai nauranut. Koko prosessi varmasti käynnistyi jo viime viikkoisella retkelläni Pohjois-Karjalaan ja siellä kohtaamieni ihmisten kanssa syntyneestä voimallisesta yhteydestä.

Oma arvomaailmani on ollut tutkimisen alla pitkään ja lukiessani Astro.fi sivulta artikkelin "älä kiehu yli kesäkuussa" tajusin miten viime aikoina ja ehkä jopa viime vuosina näin olen tehnyt, koska hitaalla härän energialla maailmankaikkeuden muutostyö minussa kestää...
Myös työn osalta tällainen kiehahdus tapahtui kuluvalla vkolla ja ymmärsin jälkikäteen enemmän kuin paremmin ettei kyseinen tilanne vastaa omaa arvomaailmaani laisinkaan. Tosin tuota karttaani kuuluvaa oinasluonteelle tyypillistä räjähdys- ja suorasanaisuus -piirrettä pitää oppia hillitsemään...ja toteuttaa enemmän ja selkeämmin omaa sisäistä polkua, koska siitä syntyy hyvinvointi.

Kaiken muutosenergian pyörteessä ystäväni esitti juuri eilen tuulimyllyn juurella kysymyksen: Mitä sä haluat? Siinä on vastaus siihen, mihin suuntaan tässä täytyy lähteä sen sijaan, että hajotan itseäni ja kulutan energiaani itselleni toimimattomiin asioihin.

Haluan elää arvojeni mukaan.
Jokaisessa päivässä tulee näkyä elämän kauneus, rakkaus ja ihmisen kasvu. Tuottaa merkityksellisiä asioita liittyen siihen, että myös minun kautta maailma olisi hieman parempi paikka meille jokaiselle

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

PMS vai PMDD?

Toivon, että lukitsisit minut pimeään, ikkunattomaan huoneeseen. Huoneeseen, jonne äänet eivät kuulu. Kolme päivää, sen minä pyydän. Siellä saisin huutaa ja raivota, puristaa käsillä päätäni, kun ajatukset paisuvat liian suuriksi ollakseen hallinnassa. Älä avaa ovea, vaikka kuulisit mitä, sillä minä suojelen sinua. Säästän sinut pahuudelta, joka tunkee itseään suustani ulos niin, että ajoittain luulen siihen tukehtuvani. Sen sijaan lukitse ovet, jotten juoksisi ohi ajavan junan alle, jotten ajaisi autoa ulos tieltä, jotten saisi käsiini mitään millä vahingoittaa itseäni. Anna minun silti kuulla aika ajoin hengityksesi oven takana, istutaan selät vastakkain ovi välissämme. Sillä minä rakastan sinua. Näinä hetkinä voin vain raapia seinät verille, näyttää peilistä itselleni sen pahuuden, jota kannamme sisällämme, mutta jonka päivien kirkkaudessa pidämme piilossa. Itse saatana, joka hartiavoimin punnertaa itseään syvyyksistä näkyväksi. Anna minun olla lukkojen takana kolme päivää ja yötä. ...

Esimiehen vaikutus työilmapiiriin

"Uutena työntekijänä huomasin pian olevani kovan, henkisen paineen alla, joka heikensi kykyäni omaksua uutta tietoa tai kokea iloa uudesta työpaikasta. Stressireaktiot heikensivät rutiiniluontoisesta työstä suoriutumista, kasvatti vakavien virheiden riskiä ja alkoivat hyvin nopeasti näkyä ammatillisen kehittymisen esteenä". Jota kuinkin näin voisi kuvitella keskustelun aloituksen tilanteessa, jossa henkilö on lähtenyt hakemaan apua kokemaansa työpaikkakiusaamisen. Surullisinta onkin se, miten heikosti työpaikoilla tunnistetaan käyttäytyminen, joka ei ole hyväksyttävää työtoveria tai alaista kohtaan. Kyse on yksinkertaisista, perustason käyttäytymissäännöistä, jotka meidän tulisi hallita kyetäksemme toimimaan toistemme kanssa yhteistyössä. Puhun tässä lähinnä esimiestyöstä, mutta samat asiat koskevat ketä tahansa muiden kanssa työskentelevää. Esimiestasolta koettu työpaikka kiusaaminen on äärimmäisen vakavaa, ja voi päästä liian pitkälle ellei asiaan puutu välittömästi. Ihmise...

Kiire, jotta olisi enemmän aikaa

Listalla näyttää olevan aika monta aihetta, joista olisin halunnut tänään kirjoittaa ja aioinkin jo monta kertaa tämän pienen kirjoitustauon jälkeen, mutta en oikein päässyt ajatuksissani ensimmäisiä lauseita pidemmälle. Aina oli niin kiire. Siitä se ajatus aiheeseen sitten lähti. Aiemmin olenkin jo kirjoittanut aistiherkkyydestäni ja piirteistä, jotka viittaavat suoraa introverttiuteen. Näihin kun yhdistetään työ tai muut välttämättömät ja usein kuormittavatkin toimet arjessa, tarvitsee väistämättäkin ajoittain hieman enemmän palautumisaikaa. Olen aika usein lähimmiltä ystäviltäni kuullut, että pitäisi hidastaa, olla hajottamatta itseään joka suuntaan, varoa polttamasta itseään loppuun ja mielestäni nämä ovat aivan viisaita neuvoja. Kuitenkin, kun mietin itseäni, ei minua kuormita niinkään tekeminen kuin se, mitä, miten ja kenelle teen. Tämä on omalla kohdallani se pointti. Näinä vuosina, kun olen ollut lähes jatkuvassa liikkeessä ja sillä energian käytöllä olisi kaiken ...