Luovuus

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen päivästä toiseen ajanut autollani maalaustarvikkeet peräkontissa.

Kirjoittaminen on ollut minulle aina terapeuttista ja vapauttavaa, vaikka sen olisi sitten tehnyt vain pöytälaatikkoon ja sen osalta on vielä toteuttamattomia unelmia. Yksi tämän blogin tarkoitus onkin motivoida itseäni tekemään sitä missä koen olevani parhaimmillani. Sitä, mistä koen saavani energiaa  ja tarkoitusta kaikelle.
Hienoa olisi jos oman haasteeni kautta myös joku toinen saa kosketusta uusiin puoliin itsessään.

Mutta tuosta maalaamisesta.. On taidetta ja on luomista, on ajatuksen ja tunteen virtaa ja SE on se mitä haluan toteuttaa. Haluan vain vapauttaa tätä suonissani vellovaa massaa sellaisena miten se sisältäni tulee.
Se pelottaa.  Kutsun sitä vapaaksi taideterapiaksi eikä sitä ohjaa muu kuin tunteet. Tunnetilat.Vähän kerrallaan katson mitä tulee ulos. Varttitaidetta. Sitä kai se on.

En tiedä miten monta kilometriä vielä ajan tarvikkeet peräkontissa kuin lapset odottamassa, että pysähdyn ja ruokin heitä. Huolehdin siitä, että he voivat kasvaa omaan potentiaaliinsa käsieni kautta.

Tässäkin kyse on äänien hiljentämisestä päässäni, niiden äänien, jotka eivät hyödytä minua. Niiden, joiden annoin liian kauan määritellä minuuttani. Voi olla, että tässä on kyse nelikymppisen naisen kuoriutumisesta, nyrkin lyömisestä pöytään: Nyt riittää! Nyt tukitaan suuttomien suita, annetaan egoille turpaan! Noin niinkuin kuvainnollisesti......

Ja sinä siellä, muista, vaikka piirtäisit vain liidulla katuun punaisen ympyrän, olet synnyttänyt sisältäsi rikkautta, luovuutta, iloa ja onnea :) Voit ottaa siitä valokuvan ja suurentaa luovuutesi hedelmän tauluksi seinälle. Olet ihan oikea luovuuden kanava!