Tänään olen listannut haaveita, unelmia, tavoitteita ja samalla huomannut, että sama ruutupaperivihko sisältää myös monia aiempia suunnitelmia. Niitä, jotka olivat ja menivät. Niitä, joissa koin epäonnistuneeni ja joihin voimat eivät riittäneetkään.
Nyt tosin ymmärrän tarvinneeni kaikki ne harhaan ajamisetkin, koska se on minulle näköjään ainut keino oppia ja kasvaa. Ehkä tieni ei ole oppia helpolla, se voisi olla tälläiselle jääräpäälle sisäisesti köyhää.
Tänään tiedän kuitenkin olevani juuri minä. Se nainen, jolla on oma taistelunsa taisteltavana, mutta tiedän oman polkuni vielä muotoutuvan. Se oman polun löytäminen kyllä on näyttänyt olevan koko elämän projekti, jossa kiinnostusta ja uteliaisuutta herättää niin moni asia. Erästä ystävääni lainatakseni: "Jos käyttäisit kaiken tuon energian,innostuksen ja uskon yhteen asiaan, olisit aivan lyömätön".
Niinpä. Kunpa.
Yksi haaste luonteessani on varmasti voimakas tapa pohtia asioita syvällisesti ja toisaalta tarve toimintaan. Kuitenkin jään sitten lopulta siihen välimaastoon, jossa on hieman molempia. Niitä tämän päivän unelmia vähän joka aistille.
Tärkeintä on kai tunnistaa mikä tekee minusta minut. Mikä on se minun persoonaani ruokkiva ja sille elinvoimaa tuova tila? Miltä eri asiat minussa tuntuvat?
Ja miksi pelkään? Menestyksen pelko on yllättävän usein jalkana jarrulla, kun lähdemme tavoittelemaan unelmiamme.
Onhan tämä kuitenkin itsemme näköinen elämä ja sillä omalla polullani syntyneillä ajatuksilla avaan asioita täälläkin pala kerrallaan tavoitteena antaa ehkä juuri sinulle uskoa, toivoa ja hymyä elämääsi.
Sinulle, joka heijastat ympäristöösi sitä tietoa, taitoa ja viisautta, joka on tässä hetkessä mahdollista.
Kommentit
Lähetä kommentti