Sinun Voimasi

Tunnetko sinä riittävän hyvin työtoverisi tai läheisesi? Sosiaaliselle kanssakäymiselle asetetaan tietynlaiset raamit, joissa meidän oletetaan kaikkien toimivan ja näin kuuluukin olla, jotta yhteiskunnassa säilyisi järjestys. Tämä johtaa usein kuitenkin lukkiutuneeseen ajatteluun, jolloin usein käy niin ettemme tunnista toisen ihmisen persoonaa riittävän hyvin. Näemme ehkä kongnitiivisessa toiminnassa omasta toiminnastamme poikkeavia seikkoja, temperamenttieroja tai muuta niin sanotusti erilaista oletuksiin verrattuna. Oletko koskaan ajatellut, että työtoverisi tai muu läheisesi on enemmän asiakeskeinen kuin ihmissuhdekeskeinen? Tarvitseeko hän hiljaista prosessointia vai välitöntä keskustelua uusien asioiden tai ongelmanratkaisun edessä? Jos satut olemaan rauhaton ja levoton luonne, älä odota persoonaltaan erilaisen toimivan ja reagoivan samoin tai jos olet intensiivinen keskittyjä, sama juttu. Näiden erojen ymmärtäminen helpottaa kanssakäymistä sen sijaan, että asiakeskeinen yrittäis...

"Uutena työntekijänä huomasin pian olevani kovan, henkisen paineen alla, joka heikensi kykyäni omaksua uutta tietoa tai kokea iloa uudesta työpaikasta. Stressireaktiot heikensivät rutiiniluontoisesta työstä suoriutumista, kasvatti vakavien virheiden riskiä ja alkoivat hyvin nopeasti näkyä ammatillisen kehittymisen esteenä". Jota kuinkin näin voisi kuvitella keskustelun aloituksen tilanteessa, jossa henkilö on lähtenyt hakemaan apua kokemaansa työpaikkakiusaamisen. Surullisinta onkin se, miten heikosti työpaikoilla tunnistetaan käyttäytyminen, joka ei ole hyväksyttävää työtoveria tai alaista kohtaan. Kyse on yksinkertaisista, perustason käyttäytymissäännöistä, jotka meidän tulisi hallita kyetäksemme toimimaan toistemme kanssa yhteistyössä. Puhun tässä lähinnä esimiestyöstä, mutta samat asiat koskevat ketä tahansa muiden kanssa työskentelevää. Esimiestasolta koettu työpaikka kiusaaminen on äärimmäisen vakavaa, ja voi päästä liian pitkälle ellei asiaan puutu välittömästi. Ihmise...

Meidän jokaisen perustarpeita on kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tuleminen eikä näitä voi paatuneinkaan kriitikko poissulkea. Ne ovat tarpeita, joiden kautta olemme olemassa. Tässä kohtaa onkin iso merkitys sillä, millä tavoin me mahdollistamme näiden perustarpeiden täyttymisen toisille. Millä tavoin annamme näiden toteutua kanssaihmisten arjessa. Nyt ei siis puhuta erityisistä tilaisuuksista tai tapahtumista vaan aivan yksinkertaisesti arjesta. Olen itse aina silloin tällöin huomannut häkellyttäviä ristiriitoja siinä mitkä ovat mielipiteemme ja näkemyksemme ja mitä taas on toimintamme. Ihan juu, omassa itsessäni kuin myös muissa ammatista, koulutuksesta tai siviilisäädystä riippumatta -näillä ei oikeasti ole edes painoarvoa siinä, millä mahdollistamme muille heidän tarpeidensa toteutumisen ja samalla myös omamme. Millä tavoin annamme tilaa ja tukea kaikille kohtaamillemme ihmisille olla itsestään se paras versio tai tullakseen sellaiseksi? Aika heikolta toisinaan näyttää, ku...